Euroopan Unionin on uudistuttava, jos se aikoo turvata olemassaolonsa. Keskusta on parlamentissa oikeassa ryhmässä. Vuosikaudet olen Brysselin työmatkoillani seurannut, kuinka komission ja muiden EU-toimielinten kauhu kasvaa populistipuolueiden kannatuksen noustessa. Välillä on kuulostanut jopa siltä, että demokratiaa puolustava Unioni on ollut aidon demokratian kanssa helisemässä. Kansalaisten ja populistipuolueiden kritiikki on otettava vakavasti ja muutettava kurssia sen mukaan, esimerkiksi ylenmääräisen byrokratian karsimiseksi.

Suomen EU-jäsenyyden mittainen opiskelu- ja työelämäkaari Unionin sateenvarjon alla

Suomen liittyessä jäseneksi v. 1996 opiskelin metsänhoitajaopintojeni sivuainetta, luonnonvara-alaa University College Dublinissa Irlannissa, joka pienenä EU:n reunamaana suhtautui intohimoisesti jäsenyyteensä ja sen tuomiin kehittämismahdollisuuksiin. Irlannin EU-jäsenyys oli vahvasti myös Yhdysvaltojen intressissä ja toi maahan runsaasti amerikkalaisia investointeja. Pääsy maailman suurimpaan sisämarkkinaan kiinnosti. Irlantilainen maatalouskomissaari oli muutamaa vuotta aikaisemmin lanseerannut LEADER-yhteisöaloitteen maaseudun paikallisyhteisöjen vahvistamiseksi EU:ssa. Irlannissa aloitetta käytettiin myös rauhanprosessissa katolisen tasavallan ja protestanttisen Pohjois-Irlannin välillä: viisi prosenttia varoista piti käyttää rajan ylittäviin yhteistyöhankkeisiin.

Suomeen palattuani aloin itsekin kirjoittaa EU-hankesuunnitelmia, silloiseen Tavoite 6 -ohjelmaan Pohjois-Karjalassa ja Tavoite 5b-ohjelmaan Varsinais-Suomessa. Hankehakijaksi valikoitui nuorten yrittäjyyskasvatusjärjestö 4H, ja Irlannissa hankkimani etumatkan turvin sain hankkeille myös mukavasti rahoitusta. Innostus nuorten metsä-, yrittäjyys- ja luontokasvatushankkeissa oli käsin kosketeltavaa. Byrokratiaakin oli, mutta se ei ollut pääasia. Kaikki sujui, ei muodostunut pitkiä odotusaikoja eikä käsittelyjonoja ja jos jokin askarrutti, hallintoviranomaiselta sai helposti ja nopeasti puhelimitse neuvoja.

ELARD-puheenjohtajuus edellytti eri intressien, tyypillisesti uusien ja vanhojen jäsenmaiden sekä etelän ja pohjoisen hieman toisistaan poikkeavien näkökulmien yhteensovittamista.

Vuonna 2001 vaihdoin työmaata hankevetäjästä tiskin toiselle puolelle, LEADER-rahoittajaksi. Irlannista Suomeen benchmarkattu toimintatapa aiottiin valtavirtaistaa kattamaan koko maamme maaseutualueet. Työssä onnistuttiinkin hienosti ja Suomesta tuli EU:n kansalais- ja yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen mallimaa. Samalla työtapaa alettiin siirtää myös uusille politiikkalohkoille, mm. Unionin meri- ja kalatalouspolitiikkaan. Kiersin myös ahkerasti EU:n uusia jäsenmaita ja jäsenkandidaattimaita auttamassa LEADER-metodin levittämisessä, mistä kirjoitin kirjankin OECD-kollegan kanssa v. 2008. Sen jälkeen myös EU:n ulkopuoliset alueet viidellä eri mantereella tulivat tutuksi LEADER-pilottihankkeiden kautta. Kaudeksi 2011-13 minut valittiin EU:n LEADER-kehittämisyhdistysten kattojärjestön ELARDin puheenjohtajaksi, missä roolissa tapasin europarlamentaarikkoja eri maista usein, kun kauden 2014-20 yhteistä maatalous- ja maaseutupolitiikkaa CAPia oltiin juuri valmistelemassa.

ELARD-puheenjohtajuus edellytti eri intressien, tyypillisesti uusien ja vanhojen jäsenmaiden sekä etelän ja pohjoisen hieman toisistaan poikkeavien näkökulmien yhteensovittamista. Sitä minusta taitava politiikka on: omien asioiden ajamista muiden kanssa neuvotellen ja yhteensovittaen. Yksin ja laidalta on vaikea saada uudistuksia läpi, on parempi toimia keskeltä ja muiden kanssa yhdessä. Tällä taktiikalla saimme myös uuteen CAPiin ajamiamme, Euroopan Parlamentin käsittelyssään tekemiä lisäyksiä (amendment).

Meidän on palautettava usko ja innostus myös EU:hun, ennen kuin se uppoaa kokonaan byrokratian suohon.

Kausi kaudelta Unionin yhteinen CAP-politiikka, joka on myös EU-budjetin suurin menoerä, tuntuu byrokratisoituvan entisestään. Eri puolilla Eurooppaa järjestetyt traktorimarssit ovat hyvin oikeutettuja, kysymys on toimeentulosta, ruokaturvasta, huoltovarmuudesta – ja myös vastuullisuudesta. Eurooppalaisella maataloudella, ruokaketjulla ja luonnonvara-alalla on korkeat standardit ja tuotantokustannukset. Halpatuonnilla Kiinasta ja Etelä-Amerikasta ulkoistamme ympäristöongelmat muille mantereille ja saatamme omat tuottajamme pulaan. Toimiiko keskittynyt, ennätysvoittoja tekevä kauppamme aina vastuullisesti? Ei pidä olla liian sinisilmäinen maailman suurimman sisämarkkinamme kanssa.

Innostus on kaiken kehityksen paras draiveri, kirjoitti filosofi Pekka Himanen yhden LEADER-strategiamme esipuheessa toimiessaan Kalifornian piilaaksossa Berkeleyn yliopiston tietoyhteiskuntakeskuksen vetäjänä. Tämä usko ja innostus meidän on nyt palautettava myös EU:hun, ennen kuin se uppoaa kokonaan byrokratian suohon. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on jo käynnistänyt strategisen dialogin CAP-politiikan uudistamisesta, jossa ELARDkin on mukana, mutta mandaatti uudistamiseen tulee uudelle parlamentille.

Blogiteksti on alun perin julkaistu Keskustan verkkosivuilla.